Sydämeeni jäät, Umbria

Kun Leila kertoi Sergion vapaasta asunnosta Spoletossa, katsoin tilaisuuteni tulleen. Sinne! Ja saman tien sitä italiaa opiskelemaan. Kaikkea muuta tuli tehtyä kiitettävästi, mutta se italian kielen opiskelu... No jaa....syitä löytyy. Mutta mukavaa on ollut ja italian opiskelu – sekä kielen että maan – tulee jatkumaan.

 

 

Näiden kahden kuukauden aikana selvisi sekin, keitä umbrialaiset ovat ja mistä he tulevat

Tämä kulma Italiasta on ollut minulle aluetta, jota en ole tuntenut ollenkaan. Kun sanotaan Italia, ymmärretään kesäloma, meri ja vanhat edesmenneet roomalaiset kolosseumeineen.

Umbria on Italian maakunnista ainoa, jolla ei ole yhteyttä mereen ja mertahan Sveitsin vuorilta aina lähdettiin hakemaan. Rooma ja Firenze ja monet muutkin paikat ovat olleet niin monta kertaa „must“ ja niissä on riittänyt koluamista, jollei menty merelle. Umbria on jäänyt Apenniiniensä piiloon.

Pysyn nyt vain Umbrian kuivissa tosiasioissa
Kirjat kertovat, että sen historia on veristä valtataistelua eri hallitsijaperheiden kesken sekä myös heidän ja lääninherrojen välillä. Kirkko on ollut sekoittamassa pakkaa oman aikansa. Viime sotienkin aikana se on saanut kokea kovia.

Umbriassa on asuttu kauan. Noin 800 vuotta eKr. tätä asutti erilaisia alkuperäiskansoja ja heimoja, joihin liittyi kreikkalaisperäisiä siirtokuntia ja näistä katsotaan muodostuneen etruskien kansan.

Vuonna 270 eKr. roomalaiset valloittivat koko Apenniinien alueen ja heidän kuten etruskien jälkiä on näkyvillä monessa paikassa. Etruskilaiskylät kukkuloilla ja sieltä löydetyt esineet kertovat hyvinkin selvästi etruskien historiaa. Roomalaisia muureja, portteja, amfiteattereita ja esineitä on ympäri maata. Muuallakin.

Langobardit, jotka tulivat mutkien kautta noin etelä-Tanskan alueelta hallitsivat 200 vuotta.

Rooman paavit veivät heiltä vallan ranskalaisten avulla ja heidän alueensa määräytyi pohjois-Italian Lombardiaan. Paavienkin aikaa kesti 200 vuotta ja se oli upeiden kirkkojen ja julkisten rakennusten rakentamisen aikaa.

Ahneiden paavien takia Umbrian käsityöläisyys ja teollisuus kärsivät ja alueella oli keskityttävä vain maataloustuotteisiin.

Garibaldin myötä Umbria liittyi v. 1861 Italian kuningaskuntaan. Uusi feodaalisysteemi ja maanomistajille asetetut korkeat verot saivat aikaan maalta paon. Köyhtyneet talonpojat pakenivat teollistuviin kaupunkeihin. Paikalle jääneet umbrialaiset vaalivat vanhoja käsiyöläisperinteitään ja vähitellen alue alkoi jälleen nousta.

Tänään se on kuuluisa hyvistä oliiveistaan, viinistään, tryffeleistään ja liha- ja maitotuotteistaan. Sen käsityöt ovat kauniita ja haluttuja vientitavaranakin. Turismi on nousussa.

Nykyisen Umbrian alueella, Gubbian Bottaccione-rotkossa on löydetty ainetta, mitä ei esiinny muualla kuin avaruudessa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että noin 66 miljoonaa vuotta sitten alueelle on pudonnut valtava yli 10 kilometrin kokoinen meteoriitti, jonka sanotaan olleen syypää dinosaurusten kuolemaan, koko floran ja faunan muutoksiin.

Gubbian, entisen Iguviumin, entisaikojen umbrialaisten uskonnollisessa keskuksessa ja nykyään todella viehättävässä kaupungissa on löydetty muutakin tärkeää, seitsemän pronssitaulua menneiltä ajoilta, kirjoitettu esilatinalaisella, umbrialaisella alkukielellä.

Vuonna 1444 löydettiin 9 taulua, mutta 17-luvulla katosi kaksi niistä. Jäljelläolevat seitsemän ovat visusti vartioituna Gubbiassa. Ensimmäiset niistä ovat 3.vuosisadalta eKr, luultavasti jopa sitä ennen.

 

 

Nämä iguviumilaiset taulut ovat Umbriassa erittäin tärkeitä. Etruskit ja roomalaiset jättivät jälkeensä useita aarteita, mutta alkuperäisiltä umbrialaisilta ei jäänyt paljon muuta kuin nämä taulut.

 

Antiikin aikana määräsivät jumalat ihmisten tekemisiä.

Uhriseremonioissa ja rituaaleissa yritettiin oikoa ihmisten tekemiä virheitä ja pyytää jumalten suosiota.Nämä seitsemän taulua antavat tarkat ohjeet siitä, miten näitä rituaalit tuli suorittaa suututtamatta jumalia. Näissä selitetään myös mitkä rangaistukset kultin väärinymmärtämisestä tai – sen aikana väärinkäyttäytymisestä olisi.

Kerrotaan, että joku näistä eläinten uhririiteistä on muuttuneessa muodossa jäänyt nykypäivienkin välimeriläisten tavoiksi. Tällainen olisi Fuga del Bove Montefalcossa (Umbriassa) tai Corrida espanjalaisessa Pamplonassa, joissa lasketaan nuoret härät vapaaksi ja asukkaitten vangittaviksi, jonka jälkeen ne uhrataan.

Umbria on Italian vihreä sydän. Sen maisemat, tällä hetkellä sateiset ja sumuisat, mutta syksyn airinkoisina päivinä häkellyttävän kauniit, ovat jättäneet oman jälkensä omaan sydämeeni. Olen saanut kulkea monen merkittävän henkilön jalanjälkiä, antiikin kuuluisuuksista ja Goethesta Hermann Hesseen, enkä voi muuta kuin yhtyä  heidän kehuihinsa.

Mutta parasta kuitenkin ovat olleet sen ystävälliset ihmiset.

Kiitos, Sergio, kiitos Leila, että sain kokea lämpimän  ystävyytenne ja apunne monenlaisessa avuttomuudessani.