Pitkät kauniit päivät loppuivat eilen.
Tänään sataa, mutta satakoon. Toinen jalka on joka tapauksessa jo jossain muualla.
Huushollin tila kertoo asukkaan lähtöaikeista. Banaanilaatikoita, matkalaukkuja, kasseja. Osa on menossa kellariin, osa Zürichin varastoon, osa Italiaan ja osa mukaan Indonesiaan sitten joulun jälkeen. On vielä sekin osa, jonka Jokke saa hakea omaan kyökkiinsä itselleen.
Jotakin on mennyt roskikseenkin.
Olen pitkin viime viikkoa jo pakkaillut, mutta kun armas sisareni kävi tarkastamassa tämän Suomen huushollini, piti piilottaa pakkauksia saunaan, että olisi vähän fiksumman näköistä. Sauna, niin, mitähän minä silläkin teen. Olen käynyt siellä vain kerran tänä vuonna. Mari rakastaa tätä saunaansa, joten hyvä valinta tämä kai sitten oli.
Kaisa hulmahti tänne perjantaina Savonlinnasta ja toi mahtavan, juuri keräämänsä sienisaaliin. Osa kuivattuja, osa suolattuja. Minua odottaa sitten kunnon sienisörsselit Italiassa. Ne kuivatut otan sinne mukaan. -
Söimme raclettia ja juttelimme Tshehovista. Sen kunniaksi kävimme lauantai-iltana katsomassa Kansallisteatterissa Vanja-enon. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Se taisi olla joskus silloin, kun Essu vielä asui siinä Kansallisteatterin kupeessa ja minä hyppäsin aina teatteriin, kun kävin Suomessa ja yövyin hänen luonaan. No, kymmeneen vuoteenhan emme edes tavanneet. En edelleenkään tiedä, mitä ajattelisin hänen tämänkertaisista tapaamisistaan. On hän kuitenkin sisareni. Isäni ja äitini tytär kuten minä. Sisar on niin suuri sana, ettei se oikein tahdo mahtua tähän meidän "suhteeseemme".
Hän on juuri niitä ihmisiä, jotka vapauttavat sinut ajattelemisen pakosta. Senkun myöntelet ja nyökyttelet. Hän puhuu.
Huomenna tulee Jokke kantamaan kanssani laatikoita kellariin. Sitten jo vähän kirkastuu tämäkin näköpiiri ja pystyn tajuamaan, kuinka paljon todella olen ottamassa mukaan autoon. Ne Suomi-seuran laatikotkin on vielä haettava. Toivottavasti en unohda niitä.
Tänään sataa, mutta satakoon. Toinen jalka on joka tapauksessa jo jossain muualla.
Huushollin tila kertoo asukkaan lähtöaikeista. Banaanilaatikoita, matkalaukkuja, kasseja. Osa on menossa kellariin, osa Zürichin varastoon, osa Italiaan ja osa mukaan Indonesiaan sitten joulun jälkeen. On vielä sekin osa, jonka Jokke saa hakea omaan kyökkiinsä itselleen.
Jotakin on mennyt roskikseenkin.
Olen pitkin viime viikkoa jo pakkaillut, mutta kun armas sisareni kävi tarkastamassa tämän Suomen huushollini, piti piilottaa pakkauksia saunaan, että olisi vähän fiksumman näköistä. Sauna, niin, mitähän minä silläkin teen. Olen käynyt siellä vain kerran tänä vuonna. Mari rakastaa tätä saunaansa, joten hyvä valinta tämä kai sitten oli.
Kaisa hulmahti tänne perjantaina Savonlinnasta ja toi mahtavan, juuri keräämänsä sienisaaliin. Osa kuivattuja, osa suolattuja. Minua odottaa sitten kunnon sienisörsselit Italiassa. Ne kuivatut otan sinne mukaan. -
Söimme raclettia ja juttelimme Tshehovista. Sen kunniaksi kävimme lauantai-iltana katsomassa Kansallisteatterissa Vanja-enon. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Se taisi olla joskus silloin, kun Essu vielä asui siinä Kansallisteatterin kupeessa ja minä hyppäsin aina teatteriin, kun kävin Suomessa ja yövyin hänen luonaan. No, kymmeneen vuoteenhan emme edes tavanneet. En edelleenkään tiedä, mitä ajattelisin hänen tämänkertaisista tapaamisistaan. On hän kuitenkin sisareni. Isäni ja äitini tytär kuten minä. Sisar on niin suuri sana, ettei se oikein tahdo mahtua tähän meidän "suhteeseemme".
Hän on juuri niitä ihmisiä, jotka vapauttavat sinut ajattelemisen pakosta. Senkun myöntelet ja nyökyttelet. Hän puhuu.
Huomenna tulee Jokke kantamaan kanssani laatikoita kellariin. Sitten jo vähän kirkastuu tämäkin näköpiiri ja pystyn tajuamaan, kuinka paljon todella olen ottamassa mukaan autoon. Ne Suomi-seuran laatikotkin on vielä haettava. Toivottavasti en unohda niitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti