keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Tallinna

On oltu Tallinnassa muutamia kertoja ennenkin.
Tänä kesänä  menin Tallinnaan Marin kanssa heinäkuussa vain ns. seuraksi  Syötiin  siinä ravintolassa, jossa olin joskus ennen syönyt hyvin. Nyt ei syöty hyvin. Oli sesonkiaika ja turisteja kai liikaa.
Samoiltiin Vanhaa Kaupunkia ja ihailtiin  rakennuksia ja väisteltiin suomalaisia perästä vedettävine matkalaukkuineen. 
Mari osti ylihintaisen repun, (hassu, ei halunnut tinkiä) ja kivoja alusvaatteita. Minä jotain lankoja. Paluumatkalla laivalla sitten syötiin koko puhvetin repertuaari ja oli  liikaa ahnehtineen ällö olo. Mukaan laivalta tarttui Marille matkamuistoksi Vana Tallinna puteli. Minulle joku mansikkalikööri.
Kauhisteltiin  palaajien viinalasteja.

Kun Mari lähti, harmittelin, että miksi en minäkin ostanut alusvaatteita. Olivat kauniita ja paljon edullisempia kuin Helsingissä tai Sveitsissä.  Ainahan niitä tarvitaan. Laatukin tuntui olevan ihan kelvollista, puuvillaa ja jotkut jotain muutakin. Kesälegginsejäkin olisi ollut tarvis.

Ei muuta kuin pikavisiitille helleilmaa pakoon Tallinnaan. Lippu eestaas 15 e.
Pari tuntia  pelkästään niissä sataman basaareissa, joissa vironkieltä tuskin kuulee. Venäjä on basaarin kieli. Ostostuloksena kasa alusvaatteita ja legginseja kassiin, jotain juotavaa ja tylsä  voileipä. Laivalla ei huvittanut syödä. Pelotti se ennakoitavissa oleva ällö olo.
Keksin sen olopaikan, jossa kympillä sai istua ja syödä hedelmiä. Sehän sopi. Oli kirjakin mukana. Divarista ilmaislaatikosta napattu Tauno Palon elämänkerta.
Siinä laivan ostospaikassa ei mahtunut liikkumaan. Karkasin nopeasti. Suomalaiset ostivat viinaa, viinaa, selkä vääränä.
Ulosmenojonossa sai varoa, ettei kompastellut edellä kulkeviin olutlaatikoihin. Ihmisiä niiden takana ei juuri näkynyt..

Palasin kotiin ja mietin, että kohta on talvi ja sieltä varmaan olisi löytynyt talveakin varten jotkut vähän lämpimämmät farkut ja sisäverkkarit.  Eihän  tiedä mihin sitä Italian talvessa joutuu.  

Ja taas Tallinnaan, kun lippuakin tarjottiin kuudella eurolla eestaas. Laivaseurana Somerset Maughamin Elämältä se maistui. Verkkarit löytyivät. Laivalla keksin, että ihovoiteeni oli siellä hieman halvempaa kuin muualla, joten sitä sitten  ja lisäksi  kunnon aurinkovoidetta. Meni sen verran tyyriiksi, että kylkiäisenä sain lapun, joka kertoi seuraavan laivamatkan maksavan  edestakaisin 2 euroa. Tai jos haluaisin hytin, niin 4 euroa.
Ratikalla Stockalle tulee kalliimmaksi..

Taidan nyt kuitenkin jättää tuon kaksieuroisen käyttämättä.

Ei Tallinnassa mitään vikaa ole, sehän on todella viehättävä kaupunki.  On upeita rakennuksia, korkeatasoisia museoita, monenlaista taidetta ja kulttuuria hyvää ruokaakin, silloin kun onnistuu menemään oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Ja se historia. Ihailen virolaisia koko sydämestäni.
On melkein huono omatunto, kun sinne menee  ja sen  tylsän parin tunnin laivamatkan jälkeen ostelee pelkästään jotain pikkupöksyjä.
Tallinnalla ja koko Virolla olisi niin paljon muuta annettavaa. 

Seuraavan kerran sitten, varmaankin jo ensi kesänä, aion viettää siellä muutaman päivän. Museoissakin on todennäköisesti taas jotain uutta tarjolla. Teatterissakaan tai musiikkijuhlilla en ole koskaan käynyt. Ja entäs kaikki ne muut kaupungit !
Iloitsen nyt jo.
 

Ei kommentteja: