Juhannusruusut alkavat olla ohi, mutta onneksi minulla on muitakin, vasta kukkaan puhkeavia.
Parasta pihalla on juuri ruusujen tuoksu.
Vähän haikeana muistelen Meilenin ruusujani, niiden tuoksu oli niin paljon voimakkaampi. Sellaisia ei täällä kylmien talvien takia pysty kasvattamaan. Oli ihana upottaa nenä ruusupensaisiin, tuoda niitä syli täynnä sisälle jossa ne täyttivät koko asunnon tuoksullaan.
Mutta täällä on muuta vastinetta. Toisenlaista, en tiedä parempaa tai ei, vain toisenlaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti