Jarkin syntymäpäiväkemut tänään. Paljon ihmisiä, tuttuina vain pari "espanjalaista".

Takaisin kotona katseeni kiinnittyi Mikan rappusten luona vastapuhjenneeseen sinikellojen ryhmään ja muistin kansakoulun alaluokilla esittäneeni jossain näytelmässä sinikelloa.
Ne muistot kai vielä mielessäni kirjoitin oppikoulun toisella luokalla aineen, jossa samaistuin pientareen sinikelloon ja sain aineen takaisin Harmaksen punakynätekstillä varustettuna: virheetön mutta lapsellinen.
Siihen loppui avoimuuteni ainekirjoituksessa hänen aikanaan.

Järven punaisessa ilta-auringossa ui kaksikin vesilintupoikuetta. Olen liian laiska hakeakseni kiikarin alakerrasta ja tunnistaakseni lajit. Todennäköisesti kuikkia, niitä on viime aikoina ollut eniten.
Eilen näin pitkästä aikaa taas joutsenia. Niiden poissaolo johtunee huonoista ilmoista ja myrskyisistä vesistä.
Tänään ilma oli taas niin lupaava, kaunis ja lämmin, mutta jo huomiseksi ja seuraaviksi päiviksi tänne idän suuntaan on jälleen kerran luvassa sateita. Tuntuu vähitellen siltä, että meitä täällä huijataan ilmojen suhteen.
Odottelen melkein epätoivoisena kaatamani heinän kuivumista, että voisin kantaa ne pois, mutta aina ovat pinot märkiä.