Marjarannassa

Sen jälkeen, kun olin sairastanut 7 viikon vasemman korvan kuurouden, pakannut varaston tavarat laatikoihin, heittänyt pois satoja kirjoja, satoja kiloja muuta kamaa, järjestänyt rahdin Penangiin, nukkunut lasteni sohvilla ja Sirkun vierashuoneen/kirjakammarin sängyssä ym ym
ajauduin autollani 2 kuukauden jälkeen taas Marjarantaan, omaan sänkyyn (ilman autoa), omaan taloon, ainoaan paikkaan, mikä muistuttaa minua minusta ja tunsin itseni onnelliseksi.

Tilasin multakuorman, levitin sitä kalloille rakentaen uusia kukka- ja vihannespenkkejä, istutin perunaa, jonka kukkimista nyt odotan, istutin herneitä, tilliä, joka ei kasva, uuden ruusun ja sitä sun tätä. Alkukesän ilmoja en edes huomannut, ulos oli mentävä ja sinne halusin.

Tuli Kale, Liisa, ystäviä ja sukulaisia, tuli Sonja.
Sitten tuli juhannus ja juhannusjuhlat, tuli ystäviä läheltä ja kaukaa.

Kokko paloi ja Ilmon hanuri ja Pekan laulut viihdyttivät. Ilmakin oli aattona siedettävä. Sen jälkeen tulivat helteet ja Sonja köllötteli rannalla huokaillen erämaan onnesta. Minä revin rikkaruohoja ruusupenkkien ympäriltä, leikkasin trimmerillä miehenkorkuista heinää.
Kun kaikki olivat menneet ja olin vihdoin yksin, jatkoin heinän leikkaamista ja olin taas ihan tyytyväinen.

Kerran sitten, odottamatta, salama iski minuun
ja annoin sen tapahtua.
Se tuli auringonpaisteella,
kun katsoin häikäistyneenä vesilintujen hiljaista menoa,
lokkien leikkiä.
Järven tuhannet timantit loistivat edessäni
ja olin kaikelle avoin.

Kävin Marjatan luona Pihtiputaalla ja nostin hattua hänen saavutuksilleen siellä. Koko tontti niin hoidettu ja kaunis. Tietysti mukaani lähti kasa kasveja.

Nyt ilma muistuttaa taas lähinnä vähälumista talvea. Uimiset jäivät, toivottavasti eivät koko kesältä. Asteita noin 10.