Odotusta polyn keskella

Kello on vahan yli kymmenen.
Ne eiliset naulanporaajapojat jattivat aikamoisen kaaoksen jalkeensa. Polya joka paikassa ja sita on vaikea saada kerattya rikkalapioon. Eilen kavin huushollin lapi ainakin kolme kertaa, nyt olen taas urakoimassa. Pahannakoista jalkea tuli seiniinkin. Kun tasta huushollista lahdetaan, on kylla siistittava kaikki nama tauluseinat.
Siis tallaisia nama viime hetkien touhut ja ajatukset. Ne ainakin karkottavat kaikki muut mietteet.
On pakattu, 7 laukkua = n. 100 kg. Kaksi laukkua jaa Hampuriin odottamaan minua kun korottelen Suomeen ja yritan tunkea itseni viiden ison matkalaukun kanssa Zuerichin junaan matkan paatteeksi.
Muutenkin naen edessani koko ajan kauhukuvia, esim. siita, miten kiipean koysitikkaita myoten laivaan ja meripojat raahaavat kassejani edellani ja tietysti jostain sanka katkeaa ja hupsis, aarteeni katoavat Tyynen Valtameren aaltoihin.
Callaon satamahan ei ole rannassa koska ranta on liian matala, vaan laivat ovat kaukana jossain. Mutta miten ihmeessa ne kontit sinne laivoihin saadaan, nehan ovat viela hiukan painavempia kuin minun kassini? Missa ne lastataan? Missa ovat nostokurjet, en ole nahnyt viela ainoatakaan siella pain?

Eikos vain olekin ihan mummomaisia ajatuksia?

Olimme eilen illalla vaitonaisella kavelylla rannassa. Kumpikaan ei jaksanut puhua oikein mitaan. Oli ensimmainen viilea iltakin. T-paidassa juuri ja juuri tarkeni, mutta useimmilla kulkijoilla oli jo pitkahihaista.
Aurinko paistaa harson lapi. Nukkumattoman yon jalkeen ovat omat ajatuksenikin harson takana.
Mutta eikohan tama tasta.......