En tiedä, osaanko enää tätä bloginpitoa. Olen pudonnut kelkasta perusteellisesti. Näyttää koko systeemikin muuttuneen. Olin bloggaamisessa huono jo ennestäänkin, en osannut jakaa tai kalastaa lukijoita, kunhan kirjoitin. Joskus joku lukikin jotain, mutta loppujen lopuksi kirjoitin itselleni. Niin teen nytkin, sen ajan mitä tätä teen.
Kurdi/jesidikirjani on valmis ja julkaistu. Omakustannus. Joku kustantaja oli kiinnostunut, mutta olisi pitänyt odottaa vähintain vuosi ja sitä en halunnut. Suomen kurdit ottivat yhteyttä joidenkin lehtiartikkelien jälkeen ja järjestivät julkistamistilaisuuden yhdessä Kristiina Koivusen Kirkuk-kirjan kanssa. Tilaisuus meni kuitenkin ja ymmärrettävästi enemmän Syyrian Rojavassa tapahtuvan Erdoganin kurdivainon tiliin, mikä oli ajankohtainen, juuri tapahtunut ja tapahtumassa, joten meidän kirjoillemme ei jäänyt paljon tilaa. Harmi vain että Kristiina ei juurikaan kertonut mitään Kirkuk-kirjansa sisällöstä. Se olisi kiinnostunat, tunnenhan Kirkukin itsekin. Olin omalla kohdallani varautunut monenlaiseen kertomiseen, mutta kun tilaisuuden luonne muuttui koko ajan, päätin vain muutaman kuvan kanssa kertoa kirjani sisällöstä. Kauempaa tulleet ystäväni olivat jo lähteneet, sillä oma osuuteni oli viimeisenä ja kolmen tunnin odotus oli monelle liikaa..Muutama kymmen kirjaa tuli väliajalla myytyäkin.
Kahden kuukauden Suomiajan jälkeen tulin kotiin. Mika haki minut kentältä kaikkine laukkuineni. Ashley, joka oli asunut täällä sillä aikaa, oli siivonnut, ostanut kukkia ja koristellut ruokapöydän suklaasydämillä. Täältä on jonkin verran lyhyempi matka Baseliin kuin kotoaan Anglikonista, josta hänen täytyy ajaa ensin bussilla asemalle, sieltä junalla Zürichiin, ja sieltä jatkaa Baselin junaan. Matkoihin menee 3 tuntia ja se on kaikki opiskeluajasta pois. Erlenbachista käsin matka lyhenee 40 minuuttia. Katsotaan nyt miten jatkossa. Pääasia, että hänen opiskelunsa sujuvat.
Vajaa kuukausi kotia ja Sveitsiä ja sitten jälleen menoksi. Lippu Kurdistaniin on tilattu. Austrian Airlines ottaa toivottavasti jälleen ilmaisia lisäkilojakin, sillä haluaisin viedä mukanani kassillisen pehmoleluja ja monen jesideille lupaamia villasukkia. Ja tietysti on otettava kirjojanikin ihmisille, joista olen kertonut. Eihän kukaan heistä osaa suomea, mutta varmaan monesta on mukava tietää, että heistä on kerrottu.
En tiedä, ryhdynkö enää mihinkään kirjaprojektiin Kurdistanin asioista, sillä luulen todella niin kuin monet väittävät: harvaa kiinnostaa, mitä jossain kaukana tapahtuu poliittisesti tai yleensäkänn.. Kurdit ja jesidit ovat etäinen teema vähälukuisille suomalaisille. Se, että kaikki kirjasta tuleva tuotto menee jesideille, tuskin kiinnostaa ihmisiä, jotka eivät tiedä keitä jesidit ovat.
Kurdi/jesidikirjani on valmis ja julkaistu. Omakustannus. Joku kustantaja oli kiinnostunut, mutta olisi pitänyt odottaa vähintain vuosi ja sitä en halunnut. Suomen kurdit ottivat yhteyttä joidenkin lehtiartikkelien jälkeen ja järjestivät julkistamistilaisuuden yhdessä Kristiina Koivusen Kirkuk-kirjan kanssa. Tilaisuus meni kuitenkin ja ymmärrettävästi enemmän Syyrian Rojavassa tapahtuvan Erdoganin kurdivainon tiliin, mikä oli ajankohtainen, juuri tapahtunut ja tapahtumassa, joten meidän kirjoillemme ei jäänyt paljon tilaa. Harmi vain että Kristiina ei juurikaan kertonut mitään Kirkuk-kirjansa sisällöstä. Se olisi kiinnostunat, tunnenhan Kirkukin itsekin. Olin omalla kohdallani varautunut monenlaiseen kertomiseen, mutta kun tilaisuuden luonne muuttui koko ajan, päätin vain muutaman kuvan kanssa kertoa kirjani sisällöstä. Kauempaa tulleet ystäväni olivat jo lähteneet, sillä oma osuuteni oli viimeisenä ja kolmen tunnin odotus oli monelle liikaa..Muutama kymmen kirjaa tuli väliajalla myytyäkin.
Kahden kuukauden Suomiajan jälkeen tulin kotiin. Mika haki minut kentältä kaikkine laukkuineni. Ashley, joka oli asunut täällä sillä aikaa, oli siivonnut, ostanut kukkia ja koristellut ruokapöydän suklaasydämillä. Täältä on jonkin verran lyhyempi matka Baseliin kuin kotoaan Anglikonista, josta hänen täytyy ajaa ensin bussilla asemalle, sieltä junalla Zürichiin, ja sieltä jatkaa Baselin junaan. Matkoihin menee 3 tuntia ja se on kaikki opiskeluajasta pois. Erlenbachista käsin matka lyhenee 40 minuuttia. Katsotaan nyt miten jatkossa. Pääasia, että hänen opiskelunsa sujuvat.
Vajaa kuukausi kotia ja Sveitsiä ja sitten jälleen menoksi. Lippu Kurdistaniin on tilattu. Austrian Airlines ottaa toivottavasti jälleen ilmaisia lisäkilojakin, sillä haluaisin viedä mukanani kassillisen pehmoleluja ja monen jesideille lupaamia villasukkia. Ja tietysti on otettava kirjojanikin ihmisille, joista olen kertonut. Eihän kukaan heistä osaa suomea, mutta varmaan monesta on mukava tietää, että heistä on kerrottu.
En tiedä, ryhdynkö enää mihinkään kirjaprojektiin Kurdistanin asioista, sillä luulen todella niin kuin monet väittävät: harvaa kiinnostaa, mitä jossain kaukana tapahtuu poliittisesti tai yleensäkänn.. Kurdit ja jesidit ovat etäinen teema vähälukuisille suomalaisille. Se, että kaikki kirjasta tuleva tuotto menee jesideille, tuskin kiinnostaa ihmisiä, jotka eivät tiedä keitä jesidit ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti