Teleskafin kristitty kylä

Esitin toivomuksen käydä kristityssä Teleskafin kylässä.  Se oli minulle tuttu vuosilta 2015 ja 2017, jolloin  kävin katselemassa kiikarilla kylää suojelevien peshmergojen kanssa parin kilometrin päässä hääräävää Isis-väkeä.

Teleskafin Checkpoint vuonna 2015.  

Vuonna 2015

Bunkkerissa 2015

Kylän herrojen rupattelutuokio

 

Asukkaat olivat paenneet elokuussa 2014 Isisin lähestyessä ja valloittaessa kylän. Pian olivat tulleet peshmergat ja saaneet kylän takaisin, mutta Isis oli jäänyt lähistölle ja onnistunut saamaan kylän taas yhdeksi päiväksi haltuunsa.
Nyt he ovat poissa maisemista kokonaan ja kyläläiset ovat tulleet takaisin ja korjaustyöt ovat vauhdissa.
Jossakin takapihoilla leikkivät lapset ja heidän äänensä ennen niin kolkoilla kujilla ovat iloista kuultavaa. Kauppa käy niissä muutamassa kaupassa jotka on kunnostettu ja lisää on tulossa.

Ensimmäinen uusi rakennus oli kirkko.  Hämmästykseni on suuri, kun näen sen. Entisestä vanhasta, kirkon näköisestä, mutta Isisin vihan kohteena olleesta rakennuksesta on  tullut palatsi. Se loistaa nyt upeana helmenä ja ylpeytenä raunioitten keskellä. Näkee, että ollaan kristityillä mailla.  Sairaalaa ja kouluja en kuitenkaan löydä  mutta kuulen, että ne on"vain kunnostettu".
Tuhotuissa muslimikylissä kohoaa ensimmäisenä upea torni Allahille,  samoin on kristityillä  kiire päästä uuteen kirkkoon rukoilemaan, mutta sairaat saavat odottaa tai matkustaa pitkien matkojen päähän hoitoon ja lapset kyhniä kylmissä ja häthätää toimivissa luokkahuoneissa.

Minun kaksi opastani, Jemal ja Teleskafin entinen asukas Raid, kuljettavat minua.
Ensin mennään kylän kristityn peshmergaosastan päällikön puheille.   En ehtinyt laskea hänen tähtiään hartioilla, mutta hänellä oli kyllä  kylän valloittavin hymy. 
Tämä kristityistä koostuva peshmergajaosto on perustettu vuonna 2004, ja se pitää huolen kylän järjestyksestä ja turvasta. Kristityt ovat aina varpaillaan huonoista kokemuksista oppineina.

Tuskin saamme teen juotua ja muutaman sanan vaihdettua, kun tulee jo siirtyä toiseen huoneeseen. Kyläpäällikkö, jota minulle ei esitellä  ottaa käteensä paperin, josta lukee Teleskafin ja naapurikylien asukasmääria ennen ja jälkeen Isisin, pinta-aloja ja jotain muuta. 
 Teleskafissa oli ennen 1415 perhettä, nyt 600. Monet ovat jääneet pakoalueelleen, moni muuttanut ulkomaille. Moni on vielä palaamassa. tänne takaisin.

Teleskaf kuuluu Irakin ja Kurdistanin välisiin kiisteltyihin alueihin, joiden kohtaloa ja kuuluvaisuutta ei olla vielä ratkaistu. Teleskafin asukkaat eivät missään tapauksessa halua kuulua Irakiin ja saada sen arabilaisia asukkaita naapureikseen. Liian monta kertaa he ovat joutuneet kokemaan saman kohtalon kuin jesiditkin: heidän kyliinsä ja kaupunkeihinsa on hyökätty ja heitä on murhattu ja ajettu kodeistaan.  Kurdistaniin muuttaaa Irakin rauhattomiltä alueilta paljon ihmisiä, etenkin juuri kristittyjä.. Sitä pidetään Irakin rauhallisimpana alueena. 
Lähikylissä  tiedetään olevan  Hashd-el-Shaabin iranilaismielisiä arabimiliisejä, jotka ovat olleet tunnetusti   ennen Isisin joukoissa. ja nyt vaihtaneet paitaa., minkä johdosta  moni on siirtänyt kotinsa Teleskafin peshmergojen läheisyyteen.

Lyhyen informaation jälkeen, jonka aikana en ehdi esittää kysymyksiäni, alkavat paikalla olevat herrat keskustella kiivaasti keskenään. Siihen tapaan kuin täällä on tapana,  kovalla äänellä ja kaikki yhtä aikaa. Kuulemma teemana on jonkun yhteisen tuttavan  tytär. Hmm.
Yritän piipittää jotain väliin, mutta eivät he mitään kuule. Minulla on liian vähän desibelejä. Sitten mukhtar sanoo, että nyt hänellä on kiire. Katson tilaisuuteni tulleen kuitenkin edes parille kysymykselle nuorisosta ja heidän pulmistaan, mutta mukhtarin on mentävä ja mikäs auttaa, party on päättynyt ja meidän on lähdettävä.

Päätämme mennä papin puheille.
Juuri ennen  ihailimme ja ihmettelimme kirkon komeutta ja nopeaa ilmestymistä raunioihin. Joku mietti, mitähän se oli tullut maksamaan. Lausuimme sen kai liian äänekkäästi.
 Pappi ei ole paikalla, mutta saapuu hetken kuluttua. Kättelee ja siirtyy papereittensa keskelle. Pihalla ollut poika kuiskaa hänelle jotain. Minä alan puhua, kertoa jotain, hänhän puhuu täydellistä englantia  . Mutta kas, hänellä ei ole myöskään aikaa. : Ei edes kahta minuuttia, kysyn.
_ Ei, on vastaus ja me poistumme jälleen
.
Jälkeenpäin kuulin, että hän ehkä pelkäsi meidän esittävän epämiellyttäviä kysymyksiä kirkon finansseista. Ihan kuin minä ainakaan niistä jotain ymmärtäisin. Voi tätä maata, näitä ihmisiä! Ota nyt sitten kaikesta tästä selvää.