Hope is the thing with feathers
That perches in the soul,
And sings the tune without words,
And never stops at all.
++++++++++++++++++++++++
En tosin tiedä mitä tällä hetkellä pääasiassa odotan ja toivon, siis pääasiassa, ainahan ihminen jotain toivoo, mutta nuo Emily Dickinsonin sanat joka tapauksessa ovat kauniita.
Odotan ehkä nyt lähinnä että sade lakkaisi, että pääsisin uimaan, sitten odotan, että keittiö valmistuisi (taas tästä keittiöstä), että saisin keittiöveden toimimaan, että loputkin tilaamani tavarat tulisivat vihdoin jne. Siis materialistisia toiveita. Niistä muista odotan joulua kuin lapsi, että näkisin perheeni, odotan että voisin alkaa elää täällä ja pitää tätä kotinani. Odotan aikaa ajatuksilleni, kirjoilleni. Aikaa elää arikpäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti