Kirjoista

Lapsuuden leikkikaverilla Säteellä (Sädellä?) on blogissaan kiva lukemispäiväkirja, jossa hän kertoo mielipiteitään lukemistaan kirjoista. Ja Sädehän lukee! On aina lukenut! Muistan kun hänet joskus tapasi vaikka maitokauppaan menossa, hän roikotti maitokannua toisessa kädessä ja toinen käsi piteli kirjaa nenän edessä. Ei siinä paljon uskaltanut moikata ja häiritä. En ole muistanut kysyä, tuliko pahempia törmäämisiä.

Itse otin mukaan lukemattoman määrän vielä lukemattomia kirjoja ja palan halusta antautua niiden vietäväksi.
Romaaneitakin on, tiedoksi heille joille olen sanonut etten lue romaaneja. Sitten kun oma valikoitu varasto on käyty läpi tulevat kelpaamaan monenmoiset rompsutkin. Mutta sen lupaan, että ei nyt sentään ihan kaikki.

Penangissa on yhden marketin vinttikerroksessaa monta kymmenta metriä pikku kojuja joissa myydään vanhoja kirjoja. Suuri osa malaijin, hindin tai kiinankielisiä, myös valtava määrä englantilaisia. Olenpa löytänyt sieltä suomalaisiakin ynna skandinaavien kieliä. Turistit jättävät kirjojaan kuka mihinkin hotelliin ja ne myydään edelleen näille antikvaarien pitäjille. Oikea tulevaisuuden aarreaitta minulle.

Nyt ompelemaan verhoja!

Terveisiä saareltani

...joka ei ole suuren suuri, mutta ei ihan pienikään.

Malesian kartta ilman Borneota

Ehdottomasti viimeinen temppelitempaus

Oikeastaan en aikonutkaan mennä enää tähän viimeiseen jumalten iltaan, sillä olin saanut kutsun Sveitsin konsulin cocktail-partyyn ja sinne myös menin. Ensin. Ja nautinkin täysin siemauksin Park Royal Hotellin puutarhassa Sveitsin valtion tarjoilusta ja niin kotoisen tuntuisista ihmisistä. Kuten myös schwizerdütschin puhumisesta taas pitkästä aikaa.
Akikon, sveitsiläisen miehen kanssa naimisissa olleen, nyt leskeksi jääneen japanilaisen opettajan kanssa läksimme yhdeksän jälkeen pois ja jätimme nuoremmat sinne pitämään hauskaa herkkujen keskelle.  Olin taksissa ja melkein kotona, kun Helen soitti ja sanoi, että jumaltilaisuuden kohokohta alkaa vasta tunnin kuluttua ja että he jo odottavat minua Gurney Beachin (kotitaloni) edessä. Siirryin siis taksista heidän autoonsa ja ehdimme parahiksi näkemään tapahtumat.

Jumalat siis saatettiin vaunuissa takaisin merelle, josta he olivat tulleetkin ja "autettiin" heitä varten tehtyyn pikkulaivaan, joka sitten merellä sytytettiin tuleen. Jumalten äiti Dou Mu palasi Pohjantähteen, pojat Otavaan.
Seuraavan kerran kun katselen Éuroopassa noita tähtiä, muistuvatt nämä tapahtumat varmasti mieleen.

Kysymyksiä meediolta transsitilassa. Jumalat vastaavat hänen suullaan.

Vaunut lähdössä kohti merta. Jumalten sanotaan olevan sisällä.

Kulkueessa on laiva, johon jumalat astuvat lopuksi

 Seuraavia tapahtumia oli paha katsoa, mutta ne kuuluvat jokavuotisiin tapahtumiin.

  Uskomatonta nähdä noita tuskanhiestä märkiä miehiä 5 metriä  pitkä keihäs suussa, poskista läpi.

Kaupungin jotkut kadut oli suljettu tapahtumien tähden. Useat eri tao-temppeleiden kulkueet liittyivät yhteen ja muodostivat pitkän, pari tuntia kestäneen näytelmän matkalla merelle.

Jumalat siis saatettiin vaunuissa takaisin merelle, josta he olivat tulleetkin ja "autettiin" heitä varten tehtyyn pikkulaivaan, joka sitten merellä sytytettiin tuleen. Jumalten äiti Dou Mu palasi Pohjantähteen, pojat Otavaan.


Seuraavan kerran kun katselen Éuroopassa noita tähtiä, muistuvatt nämä tapahtumat varmasti mieleen.

Newcastlen Maria palasi eilen kotiinsa ja kun häneltä lähtiessä kysyttiin mikä oli ollut Penangissa mielenkiintoisin nähtävyys, oli se ollut hänen mielestään juuri tämä 9 pääjumalan juhla.
Mielenkiintoisia tapahtumat olivat minunkin mielestäni, vaikka olenkin nähnyt myös jännittäviä hindujuhlia, esim. Nepalin eräässä Gurkha-kylässä ylhäällä vuorilla, johon Gokarna minut kerran vei. No, se olisikin jo toinen tarina ja kuuluu menneisyyteen.

Minä en aio miettiä sitä, miten tuo kaikki oli mahdollista, oliko osa vain teeskentelyä, silmänlumetta tai totisinta totta ja vilpitöntä uskoa jumalten paikalla oloon ja apuun, siihenkin, että poskien keihästys ei koske ja miekkojen ja tulen jäljet eivät olleet nähtävissä seuraavana päivänä. (Tarkistin...jälkiä ei näkynyt)
 Kerroin asiat niin kuin ne näin ja kunnioitan ihmisten hartautta ja uskoa. Taoismi on vanha uskonto-filosofia, vanhempi kuin kristinusko ja kun siihen hiukankin syventyy, siitä löytää helposti asioita jotka on helppo omaksua. Länsimaisille vieraita ajatuksia ei kannata ruveta pohtimaan, jollei todella aio paneuta taoismin saloihin. Sen sijaan ainakin Laotsen kirjoitukset ja mietteet ovat täynnä viisautta, joiden lukeminen on jopa nautinnollista.

Royal Kathina-juhla

No nyt alkaa olla temppelikertomuksia melkein liikaa jo minunkin mielestäni, mutta tämän vielä kerron, ja tämän jälkeen näytän ihan mahdottoman jänniä kuvia siitä viimeisestä, yhdeksännestä yhdeksän jumalan illasta.

Mutta ensin lyhyesti Kathinasta, johon Helen ja Goh minut veivät.
Kathina on Theravada-buddhistien juhla, mikä seuraa kolmen kuukauden ns. sadeajan retriittiä, Vassaa,  jolloin munkit vetäytyvät paastolle ja yksinäisyyteen. Kathina pidetään täyden kuun jälkeen ja se sattuu yleensä lokakuulle. Vain luostarit, joissa vahintäin viisi munkkia on ollut koko ajan retriitissä voivat juhlia Kathinaa. Kathina tarkoittaa tilaisuutta, jolloin näille munkeille annetaan uudet kaavut.

Tämä temppeli oli yksi niistä, jotka Thaimaan kuningas oli valinnut kelvolliseksi viettämään Kathinaa Thaimaan ulkopuolella.

 

 Kathinaa varten mentiin taas mantereen puolelle, thai-buddhismin Wat Rajaphohongin aika pieneen temppeliin, sen alueen varattoman thai-yhdyskunnan pyhättöön.
Sillä oli suuri kunnia päästä valituksi ja se tarkoittikin sitä, että juhlallisuudet olivat sen mukaiset. Kuningas oli lähettänyt paikalle perheenjäsenen, prinsessa X:n.
Kylän tytöt ja pojat esittivät traditionalisia tansseja kauniissa puvuissaan ja tunnelma oli huipussaan monta tuntia eri teltoissa ja pikkutemppeleissä alueella.

Katsokaapas tyttöjen sormien asentoa.

Sillä välin kun prinsessa oli sisällä, rukoili kansa ulkopuolella.

Minä pakanana en päässyt sisään, mutta ystävällinen virkailija otti kuvia puolesta

Tässä prinsessaa saatellaan ulos temppelistä.

Kaapuja tuli reilusti yli tämän temppelin ja luostarin oman tarpeen ja niitä kertoman mukaan jaetaan eri temppeleihin, niihin, joiden vuoro ei tänä vuonna ollut tulla valituksi näin suuria juhlallisuuksia varten.

Butterworthin taoistitemppeli

Pitihän se mantereen puolelle Butterworthiin äskettäin pystytetty taoistitemppelikin nähdä.

Oli kuin olisi tullut taas johonkin satulinnaan, kun astui autosta ulos´Yläkuvassa Helen ja Newcastlen Maria etualalla. 

Katossa taoismin tunnus, Yin ja Yang

Ja mitäs ihmettä tässä nurkassa tapahtuu? Pojat meikkauspuuhissa!

 

 Valmis naama, entäs sitten?

Nyt vain odotellaan...

Sitten seurasi "ihmeellisten otusten esiinmarssi"

ja kaunotarten

ja kauniiden poikien "ota-minusta-kuva"-ilmeet

Siitä kaikesta kehkeytyi kaunis näytelmä vanhan tradition mukaan. Sääli, etten ymmmärtänyt muuta kuin sen, että jonkinlainen jumala pikkulapsen hahmossa tuotiin alttarille lopuksi

Tarkkasilmäiset tai he, joilla on suurennuslasi, ja sen viitsivät kaivaa esiin  huomaavat pienen nukkehahmon keltaisten kukkien edessä. Kaunis tarina, kauniit hahmot katsella ja mieleenpainuvaa musiikkia taustalla.

Ennen kotiinlähtöä keksin vielä tämän pienen harmonisen temppelin suuren temppelin kupeessa

Täydellistä fengshuita

Tulipalloilta, 5. ilta

Viidentenä iltana oli vuorossa tulipalloilla "leikkiminen".

Tulipallojen kuumennusta

Valmistaudutaan

No, näistä kuvista kyllä saa arvuutella missä se tulipallo on, mutta ihan oikeasti, kummassakin kuvassa se on vasemmalla miehen kädessä. Eikä tämä todellakaan ollut humpuukkia, näin sen siinä vieressä omin silmin.
Meediot häärivät tulen ympärillä enkä nähnyt että he olisivat ottaneet sen pallon käsiinsä. Minun osuessani kohdalle sen heittivät eri miehet. Jotakin juoksemista ja tanssimista - ehkä tulipallojen koskemistakin silloin kun en sitä huomannut.  

Otin salamallakin kuvia, mutta niissä tulipallo tuli mukaan harmaana tuhkamöykkynä. Tässäkin kuvassa oleva harmaa pallo oli kyllä tulinen pallo,ja se otettiin suoraan liekeistä, mikä lie reaktio, että salama pani sen näyttämään harmaalta.

Palloa pompoteltiin maassa ice-hockey lätkillä puoleen ja toiseen ja ihmisiä huudettiin siirtymään syrjään reunamilta, ettei pallo osunut kenenkään jalkoihin. Lääkintäjoukot olivat varmuuden vuoksi paikalla.
Tutkin salaa palloa koskeneiden käsiä myöhemmin...Ei mitään palovammoja.

Kew Ong Yeah

Kew Ong Yeah on siis tämän Yhdeksan pääjumalan juhlan kiinalainen nimi ja sen kolmas ilta oli eilen.

Eilen tuli myös Helenin tuttu Englannin Newcastlesta ensimmäiselle ulkomaanvierailulleen Penangiin ja veimme hänet suoraan lentokentältä tapahtumaa katsomaan.

Yläkerran salaisesta huoneesta, jonne vain vegetaristit pääsevät, sain ottaa kuvia vain uhrilahjapöydästä ja terassilta, joka osoitti viereisen temppelin upeaa kattoa.  Tänään eikä koko yhdeksän päivän aikana ei ole luvallista kuvata kultaista alttaritulua, joka esitti näitä yhdeksää jumalaa. Kun juhlat ovat ohi, saan kuvata mielin määrin.

Tänä iltana shamaanit, joihin jumalten henki oli jälleen mennyt esittivät mm. tulista (tulessa kärvennetty miekka) miekkatanssia, jossa miekan sivallukset eivät tuntuneet.

kuuma öljy ei polttanut käsiä, jotka siihen upotettiin

eikä piikkipallon terävät piikit tuntuneet selässä, vaikka jäljet jäivät

ei myöskään tuli tarttunut vaatteisiin eikä polttanut jalkoja.

Noiden kahden epäselvän kuvan mysteeri:

Yritin kaikin keinoin onnistua saamaan kuvia siitä, kun meediot upottivat käsiään kuumaan öljyyn tai kun miekkatanssija astui tuleen....otin lukuisia kuvia, mutta AINA, aina tapahtui jotain joka esti kuvan oton. Joko joku juuri silloin tuli kameren eteen tai joku tönäisi minua niin että kamera heilahti tai tai tai...

Kun ihmettelin asiaa, katsoi Goh minuun ja kysyi olinko varmasti ollut vain vegetaarisella ruokavaliolla. Olin omasta mielestäni, mutta selvisi että olin syönyt palan kakkua. Kakkua!. Siinähän oli munaa ja se ei ollut sallittua. Tehkäämme nyt omat johtopäätöksemme, sattumaa tai ei.