Näkymä Penangin kukkulalta alas kaupunkiin ja mantereelle.Ja sitten se iski!
En olisi arvannut, että näin viime tipassa, viikkoa ennen Eurooppaa vielä sairastun. Ääni ei kulje ja kurkku on karhea ja yskin niin että naapurihuoneissa huokaillaan. Tuntuvat kyllä olevan pakkaamassa ja lähtökuopissaan, joten ei hällä väliä.
Ulkona on helle ja sisällä palelee, mutta en nyt jaksa mennä lämmittelemään ulos kun olokin on kurja. Tänään piti mennä Bobin ja suvun kanssa hienosti syömään, mutta peruin. Ei tässä kunnossa.
Viikon kuluttua olenkin sitten jo suunnilleen Zürichin lentokentällä. Ihana nähdä ihanat lapseni ja pikkukiljuset. Ja sitten sitä palellaan taas siellä, myssy päässä ja villakintaat käissä.
Vaikka Lotjan valokuvan mukaan Suomessa ainakin jo on kaikki vihreätä ja vehmasta ja ruusut kukkivat vesien varsilla (taisi juksata, viime kesän kuvia..pöh...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti