Bobilla on ns. "harrastus", kaiken lisäksi erittäin tuottava.

Hän omistaa muutamia linnunpesätaloja sekä Penangin saarella että mantereella.

Olenkin aina ihmetellyt, kun olen nähnyt linnunpesäkeittoja menyylistalla, että mitenkähän tuokin homma toimii. Nyt tiedän sen. Näin ainakin sen alun.

Vanha rakennus, jossa kukaan ei enää viitsi asua, valmistellaan linnuille siten, että sinne houkutellaan asukkaita esimerkiksi musiikilla. Se ei voi olla ihan mitä tahansa rokkia, vaan ainakin taustalla pitää kuulua myös linnunlaulua, joka houkuttelee asukkaita taloon. Lämpötila ja kosteusaste pitää olla sellainen, että asukkaat viihtyvät. Linnut rakentavat syljestään pesiään kattohirsiin ja seiniin.

Englanniksi lintu on Swiftlet, saksaksi Seglerien sukua, latinaksi Collocalia fuchiphaga. Suomeksi ei aavistustakaan. Se lentää kuten pääskynen, mutta on pienempi eikä ole pääskynen.

Bob käy noin kerran kuussa taloissaan, kerää pesät, joissa munat on munittu ja poikaset lentäneet pois, myy ne Indonesiaan, jossa pesät puhdistetaan huolellisesti ja myydään edelleen esim. Kiinaan, joka kuulemma ei voi elää ilman linnunpesäkeittoa. Ja näkyy niitä olevan listalla täälläkin. Linnunpesäkeittoa pidetään suurena herkkuna, eikä se ole niitä ihan halvimpia ruokia.

(Tämä kuva kopioitu Wikipediasta, näin puhdistettuna en näitä nähnyt)