Lapsuuden leikkikaverilla Säteellä (Sädellä?) on blogissaan kiva lukemispäiväkirja, jossa hän kertoo mielipiteitään lukemistaan kirjoista. Ja Sädehän lukee! On aina lukenut! Muistan kun hänet joskus tapasi vaikka maitokauppaan menossa, hän roikotti maitokannua toisessa kädessä ja toinen käsi piteli kirjaa nenän edessä. Ei siinä paljon uskaltanut moikata ja häiritä. En ole muistanut kysyä, tuliko pahempia törmäämisiä.
Itse otin mukaan lukemattoman määrän vielä lukemattomia kirjoja ja palan halusta antautua niiden vietäväksi.
Romaaneitakin on, tiedoksi heille joille olen sanonut etten lue romaaneja. Sitten kun oma valikoitu varasto on käyty läpi tulevat kelpaamaan monenmoiset rompsutkin. Mutta sen lupaan, että ei nyt sentään ihan kaikki.
Penangissa on yhden marketin vinttikerroksessaa monta kymmenta metriä pikku kojuja joissa myydään vanhoja kirjoja. Suuri osa malaijin, hindin tai kiinankielisiä, myös valtava määrä englantilaisia. Olenpa löytänyt sieltä suomalaisiakin ynna skandinaavien kieliä. Turistit jättävät kirjojaan kuka mihinkin hotelliin ja ne myydään edelleen näille antikvaarien pitäjille. Oikea tulevaisuuden aarreaitta minulle.
Nyt ompelemaan verhoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti