torstai 29. lokakuuta 2009

Ehdottomasti viimeinen temppelitempaus

Oikeastaan en aikonutkaan mennä enää tähän viimeiseen jumalten iltaan, sillä olin saanut kutsun Sveitsin konsulin cocktail-partyyn ja sinne myös menin. Ensin. Ja nautinkin täysin siemauksin Park Royal Hotellin puutarhassa Sveitsin valtion tarjoilusta ja niin kotoisen tuntuisista ihmisistä. Kuten myös schwizerdütschin puhumisesta taas pitkästä aikaa.
Akikon, sveitsiläisen miehen kanssa naimisissa olleen, nyt leskeksi jääneen japanilaisen opettajan kanssa läksimme yhdeksän jälkeen pois ja jätimme nuoremmat sinne pitämään hauskaa herkkujen keskelle.  Olin taksissa ja melkein kotona, kun Helen soitti ja sanoi, että jumaltilaisuuden kohokohta alkaa vasta tunnin kuluttua ja että he jo odottavat minua Gurney Beachin (kotitaloni) edessä. Siirryin siis taksista heidän autoonsa ja ehdimme parahiksi näkemään tapahtumat.

Jumalat siis saatettiin vaunuissa takaisin merelle, josta he olivat tulleetkin ja "autettiin" heitä varten tehtyyn pikkulaivaan, joka sitten merellä sytytettiin tuleen. Jumalten äiti Dou Mu palasi Pohjantähteen, pojat Otavaan.
Seuraavan kerran kun katselen Éuroopassa noita tähtiä, muistuvatt nämä tapahtumat varmasti mieleen.











Kysymyksiä meediolta transsitilassa. Jumalat vastaavat hänen suullaan.


Vaunut lähdössä kohti merta. Jumalten sanotaan olevan sisällä.


Kulkueessa on laiva, johon jumalat astuvat lopuksi

 Seuraavia tapahtumia oli paha katsoa, mutta ne kuuluvat jokavuotisiin tapahtumiin.








  Uskomatonta nähdä noita tuskanhiestä märkiä miehiä 5 metriä  pitkä keihäs suussa, poskista läpi.

Kaupungin jotkut kadut oli suljettu tapahtumien tähden. Useat eri tao-temppeleiden kulkueet liittyivät yhteen ja muodostivat pitkän, pari tuntia kestäneen näytelmän matkalla merelle.

Jumalat siis saatettiin vaunuissa takaisin merelle, josta he olivat tulleetkin ja "autettiin" heitä varten tehtyyn pikkulaivaan, joka sitten merellä sytytettiin tuleen. Jumalten äiti Dou Mu palasi Pohjantähteen, pojat Otavaan.


Seuraavan kerran kun katselen Éuroopassa noita tähtiä, muistuvatt nämä tapahtumat varmasti mieleen.

Newcastlen Maria palasi eilen kotiinsa ja kun häneltä lähtiessä kysyttiin mikä oli ollut Penangissa mielenkiintoisin nähtävyys, oli se ollut hänen mielestään juuri tämä 9 pääjumalan juhla.
Mielenkiintoisia tapahtumat olivat minunkin mielestäni, vaikka olenkin nähnyt myös jännittäviä hindujuhlia, esim. Nepalin eräässä Gurkha-kylässä ylhäällä vuorilla, johon Gokarna minut kerran vei. No, se olisikin jo toinen tarina ja kuuluu menneisyyteen.

Minä en aio miettiä sitä, miten tuo kaikki oli mahdollista, oliko osa vain teeskentelyä, silmänlumetta tai totisinta totta ja vilpitöntä uskoa jumalten paikalla oloon ja apuun, siihenkin, että poskien keihästys ei koske ja miekkojen ja tulen jäljet eivät olleet nähtävissä seuraavana päivänä. (Tarkistin...jälkiä ei näkynyt)
 Kerroin asiat niin kuin ne näin ja kunnioitan ihmisten hartautta ja uskoa. Taoismi on vanha uskonto-filosofia, vanhempi kuin kristinusko ja kun siihen hiukankin syventyy, siitä löytää helposti asioita jotka on helppo omaksua. Länsimaisille vieraita ajatuksia ei kannata ruveta pohtimaan, jollei todella aio paneuta taoismin saloihin. Sen sijaan ainakin Laotsen kirjoitukset ja mietteet ovat täynnä viisautta, joiden lukeminen on jopa nautinnollista.







Ei kommentteja: