perjantai 30. lokakuuta 2015

Capri versus Napoli




Huono verrata Capria ja vaikka Napolia keskenään.
Ei haittaa, vertaan kuitenkin.

Ympäristössäni ja vähän ympäristöäni etempänäkin  on ihmetelty, että olen antanut Caprille aikamoista tukkapöllyä, vaikka se kuuluu maailman kauneimpiin ja ihailluimpiin maisemiin.
No, ei niissä maisemissa mitään vikaa olekaan. Sieltä ylhäältä tohtorismies Munthen huvilan muureilta varsinkin on mitä huikeimmat paratiisinäkymät. Hän oli rakentanut talonsa kertoman mukaan  Tiberiuksen palatsin raunioille, joten keisarillinen maku hänelläkin.
Entäs ne upeat Augustuksen puutarhat - jotka kyllä tällä kertaa jäivät tutkimatta, mutta joiden arvelisin - kuvien perusteella kyllä kelpaa minullekin?



Se, mikä minua Caprissa häiritsi, oli se, että kaikki mihin menimme /minne meidät johdatettiin, ei oltu tehty caprilaisia varten, vaan meitä turisteja varten. Mikään ei tuntunut aidolta elämältä.
Hienot kaupat täynnä loistomuotia, kristalleja, viinejä, luksusesineitä, ei ollut tavalliselle Caprin kuolevaiselle. Capri on luksusturistien temmellyskenttä, joka kantaa kruununaan ylhäältä avautuvaa näkymää.
Kaipa se oli Tiberiuksen aikaan  samanlainen.  Hänenkin  kerrotaan hoveineen viettäneen siellä toisenlaista elämää kuin Caprin omat asukkaat.

Jos minulla olisi pappani miljoonat, joita hänelläkään ei ollut ja voisin ostaa valkoisen marmoritalon sitruunapuineen,  jajasmiinipensaineen ja suihkulähteineen Munthen naapurista ja viettää aikaani tuijotellen merelle, kaipa minäkin viihtyisin siellä, varsinkin, jos  olisi vielä oma purjevene ja kuljettaja viemään minua omaa tietäni minne haluaisin eikä tarvitsisi kulkea kymmenen tuhannen turistin seassa.
Mutta tavallisena turistina ilman niitä turisteilta suojaavia muureja en viihtyisi Caprilla kauankaan. Liikaa ympäriinsä haahuilevia ihmisiä kamerat käsissään, liian vähän aitoa caprilaista elämää. Tämän kaiken mitä siellä on voisin kohdata monessa muussakin paikassa. Maisematkin.
 
Capri on kaunis valokuva. Pysähtynyt luksukseen ja siihen omaan kuvaansa.



Napoli taas on  kaupunkina  roskainen ja meluisa. Siellä törmäät enemmän halpaan rihkamaan kuin luksukseen, paitsi niillä muutamalla kalliimmalla kadulla.
Kadunkulmissa väistelet maahan aseteltuja merkkilaukkujen kopioita, joita afrikkalaiset kauppaavat. Syöt pizzaa muiden napolilaisten kanssa, ostat omia taivaallisen hyviä napolilaisia herkkuja. 
Siellä näet myös upeita laajoja aukioita,vanhoja palatseja, joita korjaillaan tai on jo korjailtu.   Näet kauniin merenrannan historiallisine linnoineen, näet napolilaisia.
Jossakin pysähdyt kuuntelemaan napolilaista musiikkia, joku ehkä tanssahtelee musiikin tahdissa.
Italialainen muoti törmää joka paikassa vastaan ja se on Napolissa monin verroin halvempaa kuin Caprilla.

Napoli elää omaa elämäänsä, omilla ehdoillaan ja viis veisaa turisteista. 
Se on minulle matkustaessa se mitä etsin.

   
  


 

2 kommenttia:

kaari3 kirjoitti...

Mainio kuvaus paikoista, jossa en ole käynyt. Vertailu tuntui hyvin uskottavalta. Todella, jos olisin niin rikas kuin olen köyhä kävisin omin silmin katsomassa, talon paikkaa.

Marja Baumgartner kirjoitti...

Taitaa olla jo niin täyteen ahdettukin, että sitä talonpaikkaa ei saattaisi kovin helpolla löytääkään, kaari3...:)