perjantai 5. marraskuuta 2010

Rytinällä helteessä

Olen alkanut tämän jakson aika rauhallisesti ja siihen rauhaan osasyynä oli se hurja selkäsärky. Nyt kun se on ohi, tekisi mieli alkaa elää rytinällä uutta aikaa. Mutta tuo pahuksen helle! Ulos ei voi mennä ihan noin vain kävelemään. Kukaan ei kävele. Hoipun yksikseni keskipäivällä pitkin merenrantaa  tai kuumia katuja ja kun saavun sinne jonnekin, minne olen ollut menossa, olen märkä ja hiki virtaa noroina pitkin koko kehoa.
Uiminen helpottaa  ja onneksi tuo altaan vesi on aika mukavan viileää, sillä aurinko ei paista siihen koko päivää.

Tapasin suomalaiset tytöt. Kaksi uuttakin. Meitä on siis viisi tällä hetkellä. Mukavaa jutella omaa kieltä ja mukavaa että juuri nämä tytöt ovat täällä.

Ravintola, jossa söimme Tyttöjen kanssa

Ja sitten uskalsin aloittaa sen kuntosalihöyhötyksenkin eilen. Ajattelin että kun kerran niin sitten kunnolla, eli otin Personal Trainerin, Salmin. Ja kylläpä hän höykyttääkin.
Helen, jolla on kortti sinne mutta jota hän ei ole käyttänyt vuoteen, on tukeni ja turvani, eli hakee ja palauttaa minut ja tekee salilla omaa ohjelmaansa.
o
Bob, joka poissaollessani oli saanut pari kuukautta sitten sydänkohtauksen, on nyt toipumassa siitä ja ottaa aika rauhallisesti. Hänen sukuaan kokoontui Penangiin ympäri maailmaa, eli USAsta, Singaporesta ja Hongkongista ja he kävivät tervehdyskäynnillä luonani.  Illalla sain kutsun heidän perhejuhlaansa ravintolassa, jossa tarjolla oli jälleen parasta mitä Penang tarjoaa.




Kuvissa vain aavistus niistä kahdeksasta (+ yhdestä ylimääräisestä jälkiruoasta) ruokalajista. Sekä osa meistä yhdestätoista nautiskelijasta.

Ei kommentteja: