sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Vietnam

Muutin suunnitelmia aivan viime tipassa. En korotellytkaan bussilla Vietnamiin vaan hyppasin laivaan ja tulin Mekongia pitkin tanne delta-alueelle, jossa viela olen. Tama on kolmen paivan ja kahden yon retki ja koska minulla ei ole mikaan kiire mihinkaan, niin mikas tassa matkustaessa. Eihan matkan paamaara ole mikaan tarkoitus vaan se itse matka.
Eilen aamulla siis hotellista suoraan bussikuljetus joenrantaan, Neak Luongin kylaan, josta paatti lahti, taas sellainen pikapaatti, sukellusveneen mallinen ja siina ei juuri voinut olla ulkona, mutta ikkunat olivat aika isot, jotta ulos naki.
Muistelin matkalla sita Kiinassa Ritvan kanssa tekemaani Li-joen reissua, joka jai elavasti mieleeni yhtena matkan kohokohdista silloin 20 v. sitten. Samantapaista menoa oli Mekong-joenkin meno, joka on jatkunut tanaankin. Yota oltiin vain ensin Chau Docissa.Sinne tultiin jo joskus kahden maissa ja aikaa oli iltapaivalla vaikka kuinka juota pitkin kylaa. Mielenkiintoista. Se oli kylanen, jossa jokainen vilkutti, jotkut kattelivat (siis ei katsella vaan kaetellae). Jotkut aidit hakivat kiireesti perakamarista pikkulapsensa ja komensivat taman sanomaan helou ja vilkuttamaan. Koivat haukkuivat vihaisena kun oudonnakoinen otus lahestyi. Eika siella sitten kannata menna ostamaan koirasta tehtyja nakkimakkaroita puotiin, jossa lukee: hot doc Hau. Se on nimittain parturi. Eika hem 5 ole mikaan koti numero viisi. En tieda mika se on.
Hotellina oli kelluva talo, veden paalle rakennettu ja se huojahteli joka kerta, joskus luulin sen oikeastaan hajoavankin, kun isompi vene ajoi ohi. Elamys tuokin hotelli oli. Auringonlasku Mekongin ylla oli kaunis. Joki on yllattavan levea ja silla on valtavasti haaroja ja kanaleja, onhan silla se delta.
Aamulla aikaisen jatkettiin matkaa ensin Sam vuoren johonkin pagodaan, jossa joku kiinalaisrouva joskus kauan sitten on elanyt noin 60 vuotta kahden kobran kanssa ja kun han kuoli, katosivat kobrat, kertoo tarina. En kylla tiennyt, etta kobrat elaisivat noin kauan, mutta otetaan legenda legendana. Sitten ryhmaa kierratettiin bussilla samassa paikoissa, joissa mina kiersin jalkaisin eilen, ei kiinnostanut Cham-muslimien moskeija enaa toista kertaa (tytoikke opetettiin arabiankielisia koraanilauseita) eika sama kylanraitti. Ei paljon sekaan, etta vietiin yhteen kelluvien talojen yhdyskuntaan, jossa oli vain myytavaa. Sisalle taloihin ei paasty, pihoilla olivat myyjat kasitoineen kimpussa kuin Sihanoukvillessa.
Senjalkeen taas laivaan ja pitkin Mekongia. Talla kertaa laiva oli todella kaunis vanha puulaiva, hyvin hoidettu. Se tekee nakojaan pidempiakin matkoja, silla siella oli osasto vuoteillekin, sekin kaunis ja hyvin jarjestetty, vaikka olikin jokseenkin avoin.
Siella sitten jouduin taistelemaan oikeuksistani. Ohjelmassa luki nimittain, etta vietaisiin muos kin luontoon ja katsomaan jotain -insence stick intustry , mutta eivat halunneetkaan vieda,koska mina satuin olemaan ainoa matkustja siihen suuntaan. Huh...Loukkaantuneena vaatimuksistani, kuljettaja ajoi kylateita 160 ja pitelin laidoista, etten tipahtaisi penkilta, kun han jarrutteli ja kurvaili mopojen ja pyorailijoiden tielta. Sitapaitsi viereeni tipahti jostain noin 15/senttinen heinasirkka joka tuijotti minua koko ajan uhkaavasti. Nyt naurattaa,mutta en tiennyt matkalla kumpaa pelkasin enemman, ajoa vai heinasirkkaa...

Tassa puljussa on niin hirvea meteli, etta ei voi keskittya. Lapset kiukuttelevat ja kiljuvat yhteen korvaan, musiikki huutaa toiseen korvaan. Tama internetkahvilat ovat tallaisia kotitekoisia paikkoja, joissa koko suku istuskelee...

Huomenna olen sitten Saigonissa...Jatkoa seuraa joskus

Ei kommentteja: