maanantai 26. tammikuuta 2009

Tet, uusi vuosi

Hyvaa Uutta Vuotta.
Tanaan on siis alkanut uusi puhvelin vuosi taalla pain maailmaa. Sita vietan nyt Hanoissa noin 12 asteessa ja olen palellut kesahepenissani aika tavalla jo lentokentalta asti. Kassit eilen hotelliin ja markkinoille ostamaan lamminta ylle. Yllatys yllatys, kaupat ja markkinat oli suljettu, vain uuden vuoden onnenkamaa oli katujen varsilla. Ja kukkia, kukkia, kukkia joka puolella. Siina missa etelaisen Vietnamin kadunvarret tarjosivat keltaisia aprikoosin kukkia ja kumquatia, on taalla pohjoisessa vaaleanpunainen persikankukka valttia.
- Jostain kadun varrelta loysin kuitenkin myyjan, joka oli levittanyt lajaan (kamalaa kun ei ole ae-kirjainta) kasan halpoja puseroita ja loysinhan mina sielta itselleni kaksi lamminta, jopa erittain lamminta puseroa. 3 dollaria kappale.
Kavelin illalla taas aikani ja ihmettelin tata Hanoita. Yolla palelin hotellihuoneessa ja valmistauduin kylmaan paivaankin ja siihen, etta tanaan on kaikki edelleen kiinni, onhan tama paiva heidan joulunsa, vuoden suurin merkkipaiva ja useille ainoata aikaa, jolloin levataan.
Aamulla hotellissa ilmoitettiin, etta hotellin ruokapuhvetti on avoinna ilmaiseksi koko paivan, kaikki toivottelivat hyvaa uutta vuotta ja jokapojan -ja tyton ilme oli yhta hymya.
Mutta kaikki paikat ovat kiinni ja ulkona on kylma ja minulla on ohuet kesacaprit jalassani, joten mieli oli vahan siihen suuntaan, etta harmi etta jatin sen etelan. Ulos piti kuitenkin menna, kaupunkia piti nahda. Kiersin pienen jarven, kuljin erilaisia mutta hiljaisia katuja pitkin. Moottoripyorat olivat kotona, jopa jalkakaytavilla saattoi silloin talloin kulkea. Sitten nain avonaisen kaupan, fiksunnakoisen, joka myi urheilutakkeja ja tietysti menin sisaan, eihan tassa pelkalla puserolla tarkene, Laosissakin saattaa olla yhta kylmaa ja viela on pari viikkoa ainakin edessa. Nuori kaupanomistaja antoi ensimmaiseksi, kun astuin ovesta sisaan, 5000-lappusen (dongia, n. 35 senttia) onnenrahaksi ja toivotti uudet vuodet.
Ensimmainen kerta, kun saan kaupassa rahaa, yleensa jatan niihin rahojani.
Juttelimme aikamme ja etsin sopivaa takkia, ei mitaan turkisvuorisia, ei mitaan liian paksua ja painavaa eika mitaan vietnamilaismallista vaan jotain reilua ohutta sateen ja tuulen kestavaa, johon lammin pusakka mahtuu hyvin alle. Sopiva loytyi, jopa kokokin oli omaani, eika noita 34 numeroisia. Hinta tuntui kylla aika kalliilta kahden viikon kayttoa varten, mutta jotainhan oli saatava, jos ei halua sairastua. Juuri kun mietin ruveta kayttamaan (aika hyvaa) tinkimistaitoani, han sanoi, etta se maksaa sitten 1 US dollarin. Luulin kuulleeni vaarin.
- Olet ensimmainen asiakas tana vuonna ja tuot minulle onnea, sen yhden dollarin pidan onnen rahanani, han sanoi ja asia oli selva. Kun viela kirjoitin kassakirjaan kiitokseni ja onnentoivotukseni talle vuodelle olin onnellinen yhden dollarin uuden takin omistaja.
Etta sellaisia tapoja taalla.
Takkikaupan jalkeen loysin kauniin vanhan pagodan, kirjallisuuspagoda nimeltaan, joka on kai ainoa paikka joka on tanaan auki. Aikamoinen pagoda se olikin. Eika vain yksi, vaan niita oli varmaan kymmenkunta. Ihmisia oli valtavasti, rukoilijoita ja suitsukkeenpolttajia oli kaikissa niissa pagodan osissa, joissa oli alttarit. Alue oli valtava ja erittain kaunis, hoidettu ja mielenkiintoinen ja enka tieda siita oikeastaan mitaan. Ainakin Konfutsiuksen kuvia siella oli, samoin noin tuhat vuotta sitten elaneiden kuninkaiden patsaita ja kertomuksia heista. Kai he olivat asuneet juuri naissa rakennuksissa. Monet rakennukset olivat puuta. Ja markkinat oli siellakin, myytavana kaikenlaisia onnenkuvia ja -esineita.
Hotellissa on koko paivan ilmainen puhvettitarjoilu ja annoin hyvan onneni kiertaa antamalla ravintolan pojille aika hyvat juomarahat, siis takalaisittain hyvat.
Tata kylmaa jatkuu kuulemma viela muutaman paivan, samoin ovat kaikki paikat suljettuja ainakin kaksi paivaa.
Onneksi telkkarista tulee leffoja joka kanavalta, englanniksikin jopa.

Ei kommentteja: