keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Kuvatonta tekstiä

Pitäisi ostaa lisää kuvatilaa ja kaipa ostankin, kunhan ehdin.

Sitä ennen kuitenkin tietoa viime aikojen liikkeistäni. Heiluttu on. Aina vaihtelevalla joukolla.
Asunnon kolme tämänhetkistä asukasta yleensä yhdessä, mutta usein myös Helen ja Goh suurella autollaan viemässä ja tuomassa.
Gurney Plazan tavaratalo on opiskeltu tarkkaan taas ja sieltä on selkä vinossa kannettu tavaraa vähän jokaisen pakaasiin. Minunkin, vaikka vannon joka muovipussin kohdalla, että tämä on viimeinen kassi jonka kannan kotiin.
A propos muovit. Penang on julistautunut muovin viholliseksi ja kaupoissa on kielletty jakamasta enää muovipusseja asiakkaille ilmaiseksi. Tähän asti niitä heitettiin melkein perään, tai amelkein joka pikku porkkanalle annettiin oma pussi.
 Asiakkaille suositellaan omaa  kassia ja yhdyn innokkaasti näihin suosituksiin, haluten olla mahdollisimman luontoystävällinen minäkin.

Me kolme naista olemme pakkailemassa taas laukkujamme. Mari matkustaa lauantaina Helenin ja Gohn kanssa Malakan kautta Kuala Lumpuriin ja lentää sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kotiin.
Jeannette ja minä lennämme lauantaina Balille, josta matka jatkuu Amboniin, jossa taas alamme purjehdusseikkailumme Papuan ja Molukkien saaristossa.

Tänään seikkailimme Penang Hilliltä viidakon halki alas. Jeannette, josta on hauska seikkailla edellä ja omia teitään, ei löytänytkään meitä enää emmekä me häntä. Hänet noukki  sitten joku ystävällinen moottoripyöräilijä Air Itamin kaupunginosasta eli kamalan kaukaa ja toi neljällä ringgitillä ( 1euro!)  koko saaren halki kotiin johon hän saapui pari minuuttia meidän jälkeemme. Mehän tosin kävimme sen jälkeen kun  olimme luopunueet hänen löytämisestään ja kun tiesimme että hänellä olisi kyllä reilusti rahaa taksiin, parissa todella kauniissa temppelissä sekä aivan fantastisessa kylässä Penang Hillin juurella. Todellisia löytöjä ne.

Huomenna odotamme vieraita, Ossin tytär, jota en ole vielä koskaan tavannut, on tulossa pika-pikavierailulle Langkawilta. Mukavaa, vahinko vain, että heillä eikä oikein minullakaan ole paljon aikaa...

Ei kommentteja: