sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Laosin kuvia

Nuoret hyppivät puun oksilta laguuniin
Korkea vesiputous, joka muodostaa kerroksittain altaita, pieniä laguuneja, joissa uidaan

Laos on kärsinyt kovia sodissa ja saanut mm. amerikkalaisten pommeja niskaansa. Moni kylä ja kaupunki on tuhottu täysin. Laajat alueet on miinoitettu.
Kuvassa maastosta löydettyjä ammuksia
Pienessä vuorikylässä lapset oppivat aikaisin itsenäisiksi. Tämä lapsi käyttää sirppiä (ammusten metallista tehtyä) kuoriakseen sokeriruokoa, jonka aikoo syödä. Sikäläinen karkki. Näytti vaaralliselta hommalta, mutta poika ei tehnyt tuota ensimmäistä kertaa.


Hmong-heimon äiti torilla lapsi selässään


Käristettyjä sammakoita!


Ruukkujen tasangolla. Kukaan ei tiedä mistä ja milloin ruukut ovat tänne tulleet. Alueella ei ole kiviä, joten ne on tuotu jostain. Ruukkuja on satoja, kolmella eri paikalla, mutta samalla seudulla.

Muuan rouva ruukussa (tai oikeastaan ruukun takana, mutta eihän sitä huomaa)



Matkakumppanit




Siitä vaan huojuvaa siltaa pitkin toiselle puolelle.



Vientianessa!


Kauppapysähdys. Kaikkea jännää täälläkin.



Jos nälkä yllättää ja mielesi tekee kasviksia. Hallelujah on oikea paikka!




Ja matkalla hotelliin ohitat tämän kulttuuritalon




Ja kuljet Vientianen kauneimman kaupanedustan ohi




Sitten käännyt tuk-tukin, keltakukkaisen puun ja talon, jossa on punainen pläntti kulmassa välistä oikealle





Ja voilà, olet perilla hotellissasi, kauniissa vanhassa rakennuksessa


Viimeiset hetket kivojen Francoisen ja Jeanin kanssa Mekongin varrella.


Ja sitten taas kilometri tätä tyhjää tilaa......


.....
......
------








------
















































vieläkin vähän....


































loppu lähestyy....Kunhan pääsen jonnekin jonkun sellaisen kimppuun, joka näitä hommia osaa, tarraudun häneen, kunnes tällaiset teknilliset jutut osaan...










Ei kommentteja: