maanantai 8. joulukuuta 2008

Karjalaa, ruokaa Kuala Lumpurin sateessa

Olen viihdyttänyt itseäni iltapäivän lukemalla Uuden Suomen nettikeskustelua Karjalan palauttamisesta. Mielenkiintoista ja suurimmalta osaltaan hyvin tutkittua asiatietoa ja asiallisia mielipiteitä, mitä nyt välillä joku hörhö...

Joo, otetaan vaan Karjala takaisin, minullakin on siellä sitten palanen maata saatavana. Uusi mökinpaikka.
Melkein Karjalasta


Eevan mukaan tänään on ensimmäinen päivä koko heidän 3 1/5-vuotiskautenaan täällä, jolloin melkein koko päivän on satanut. Tihkumiseksi sitä ehkä on lieventävästi nimitettävä, mutta kastavaa se on ollut joka tapauksessa. Minulle tämä on myös ensimmäinen päivä täällä, jolloin en mennyt ulos. Kurkistin vain.

Kurvailin vähän tässä ostoskeskuksessani, ostin pienen karttakirjan tulevia matkojani ajatellen ja katselin muitakin kirjoja. Englanninkielisillä kirjoilla on edulliset hinnat, halvemmat kuin Englannissa itsessään. En ostanut mitään, sillä pelkään matkatavaroitteni painoa, kun täältä lähden. Ja sitä paitsi, minulla on kaikki mukaani ottamat kirjat muutenkin lukematta. Olen paneutunut vain täkäläisiin asioihin, henkilö- ja aluehistorioihin. Nyt parin viime päivän aikana olen yrittänyt imeä tietoa Kamputseasta ja Laosista, joihin suunnistan heti joulun jälkeen. Listalla olisi Vietnamkin, katsotaan nyt.

Tämä kaupunki on tullut nähtyä. 5 kokonaista päivää jäljellä, kuudentena lähden Lankawin saarelle.

Ihmettelen, kuinka tulinkaan ajatelleeksi jääväni tänne kolmeksi kuukaudeksi, kun ympärillä on niin paljon muita jännittäviä paikkoja. Maailma senkun kasvaa kuten ruokahalu syödessä.


A propos ruoka. Tänään söin taivaallisen ihanan italialaisen lounaan. Vihanneksia, kanaa ja uuniperuna, mutta SE MITEN se oli tehty oli nautinto. Eikä se johdu siitä että olen syönyt kolme viikkoa nyt vain näitä täkäläisiä ja kenties jo vaihtelun tarpeessa... Se oli todella hyvää ja halpaakin. Valtava ja aivan liian iso annos, jota en jaksanut syödä loppuun, maksoi 6 frangia/4 euroa.
Ruoka on todella edullista. Ei juurikaan kannattaisi itse väsäillä eineitään vaan ketterästi kipaista lähimpään ruokalaan. Tämän talon kymmenennessä kerroksessa on noin parikymmentä ruokapaikkaa, eri maiden ja maakuntien ruokia, joissa usein käyn. Sen lisäksi jokaisessa muussakin kerroksessa on muutamia. Luulisin näitä kaiken kaikkiaan olevan 70-100.


Ei kommentteja: