Ilta on pimennyt. Viimeinen mökki-ilta.
Suurin osa tavaroita on jo autossa. Oioioioi sitä tavaramäärää, mikä taas matkustaa Euroopan halki. Suurin osa niistä on tullut turhaan. Olisivat voineet jäädä Sveitsiin, sillä esim. kesähepenet ovat jääneet kaappiin melkein jokainen. Eikä siinä kaikki. Raahasin sieltä Sveitsin varastosta sitä sun tätä, jota luulin voivani käyttää täkäläisen kesähuushollinkin kaunistamiseen, mutta perillä oli todettava, että mökki on jo täynnänsä kaikkea. Nyt nämä aarteet palaavat taas sinne varastoon.. No, sainpahan ainakin välillä kurkistaa niiden laatikkoihin ja muistella, että ai tämänkin omistan. Hah... Omistamista. Ja yhä uudelleen ja uudelleen huomaan, että ei näiden tavaroiden eikä minkään omistaminen merkitsekään mitään. Reppu alkaa olla liian raskas. Tästä aiheesta voisin nyt kirjoittaa vaikka kuinka, mutta luovutan. Sekään ei ole tärkeää, tästä aiheesta kirjoittaminen siis.
Nyt - jos en olisi jo lähtökuopissa ja melkein puoliksi jo menossa - olisin sillä tuulella, että voisin hautautua tänne putoavien lehtien keskelle, odotella lunta ja keskittyä esim. runojen lukemiseen.
On kuitenkin ikävä sitä elämää, jota olen viettänyt viimeiset vuosikymmenet. Sinne haluan nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti